torstai 9. elokuuta 2012

Victor 10-v. !


Victor täytti juhannuksen aikaan kokonaiset 10-vuotta !
Toivottavasti saamme viettää tämän pikku-ukkelin kanssa vielä monta monituista vuotta yhdessä !

Victor itse otti juhlat ja onnittelut rauhallisentyynesti, omaan arvokkaaseen tapaansa.
Synttärilahjaksi hän sai paljon hellittelyja ja rapsutuksia, lumipallon pakastimesta ja herkkuja niin paljon, kuin halusi. <3 Ja tottakai leikkiä frisbeellä mielinmäärin !

Kakussa oli tietenkin Victor ja kaksi asiaa, mitä tämä pikku-ukkeli rakastaa yli kaiken: lumipalloja ja frisbee !

Victorin synttäreiden kunniaksi emännän tekemä synttärikakku - Tosin Victor ei itse tätä päässyt maistamaan,
vaan ihmiset kahvittelivat synttärikahveja tämän kakun kera ja itse päivänsankari sai muita herkkuja !
Poijaat "virallisessa" Victorin synttärikuvassa.... <3


tiistai 7. elokuuta 2012

Ponkkaritilausta ja kuvauksia

Alfred ja vaaleanlilat ponkkarit 

Toukokuun alussa huomasin, että kaikki poikienväriset ponkkarit on meiltä loppu ja mistään kaupasta en löytänyt vaikka kuinka etsin sopivia ponkkareita pojille.

Siispä ryhdyin etsimään netistä maahantuojia, joilta voisin tiedustella sopivan värisiä ja kokoisia froteerenksuja.
Parina päivänä nettiä selailtuani löysin PinniMinnin sivut ja lähetin sinne Elinalle sähköpostia asiaan liittyen. Ihana Elina otti ongelmani sydämenasiakseen ja siitä se homma lähti pyörimään ! 

Eipä aikaakaan, kun sain sähköpostiin liudan mallikuvia erilaisista ja erivärisistä froteeponkkareista !

Nyt ponkkareita saa tilattua PinniMinnin-verkkokaupasta suoraan ! Värejä löytyy moneen makuun !
Lisäksi PinniMinnillä on suuri määrä myös muita hiustuotteita, jotka käyvät myös koirien turkin ojennuksessa pitämiseen !
Eikä pidä unohtaa meitä ihmisiäkään - myös meille löytyy ihania hiustuotteita laidasta laitaan ! Lisäksi koruja ja kaikkea muuta ihanaa !

Tässä linkkejä renksuihin, joita olen itse tilannut:

Lisäksi kaikki renksut/ponkkarit löytyvät tästä linkistä.
Kannattaa selata huolella, löytyy mm. noita kampauslenkkejä monia eri värejä ja värisekoituksi sekä kivoja ponkkareita tyttökoirille. :)

Palvelu on hyvää ja nopeaa !!! Voin suositella lämpimästi !!!

Siinäpä niitä ponkkareita ja renksuja poikineen.... tässä kuvassa myös ystävieni tilaamat ponkkarit, jotka tulivat samassa tilauksessa.

Rusettirenksuja, froteerenksuja, itselle noita putkilossa olevia renksuja ja sit koirien tukanlaittoon myös noita pikkupussissa olevia silikonisia kampauslenkkejä.

Minun tilaus kokonaisuutena...

Alla vielä kuvia, joissa poijat komeilee uudet ponkkarit päässä.... ja korvissa... :)




















Melko mallikelpoisia puudelipoikia vai mitä ! <3

Kesän ekat lumipallot


Kesäkuun alussa pojat saivat myös kesän ensimmäiset lumipallot !
Meillä on ollut jo monta vuotta tapana aina keväisin ennen lumien sulamista tehdä pakastimeen lumipalloja pari kassillista. Sieltä niitä on helppo antaa puudelipojille viihdykkeeksi ja viilenneykseksi kesähelteillä.

Varsinkin meidän "lumipallohullu" Victor -joka joka syksy innostuu ensilumesta, kuin pieni lapsi, tietäen että kohta saadaan LUMIPALLOJA ! - on aivan innoissaan, kun menen pakastimelle ja sanon: " Otetaanko lumipallot ?" 

Alla muutama kuva poikien lumipallonarsutteluista...






Herkkusuita onko heitä ?


Kesäkuun alussa tein mustikka-valkosuklaapiirakkaa ja olin ottamassa siitä valokuvaa leivontablogiani VillaCaramillaa varten.

Eipä aikaakaan, kun sain kuvaustilanteeseen innokkaita apulaisia. :)

Alla kuvia siitä, mitenkäs kävikään, kun emäntä luuli räpsäisevänsä äkkiä pari kuvaa piirakanpalasta lautasella... Joskus kaikki ei olekkaan niin yksinkertaista, kuin luulee...

"Hei pojat! Tänne on ilmestynyt jotain herkkua ! "
"Mitä, mitä !!!"
"Tää tuoksuu tosi hyvälle ! "
Alfredin varoittava katse Wilsonille: "Mä Wilson luulen, että tää on mulle, joten pysy kaukana... "
Odottavan aika on pitkä....
" Iiiikkk, mä en kestä ! Tämä on kidutusta ! " - tuumaa Alfred ja pistää nokan liinan alle, että herkulliset
tuoksut eivät kutittaisi nenään niin houkuttelevasti...

" Uskaltaisinko nuuhkaista hieman lähempää...? " - näyttää Wilson miettivän
Wilson ei enää malttanut mieltään: " Ei kukaan huomaa, jos otan tästä ihan pikku pikkuriikkisen maistiaisen..."



Lopulta sain napattua kuvat leivontablogiini, ennenkuin piirakan päälle koristeeksi laitettu jäätelö suli kokonaan....


Hessu hoidossa

Victor, Hessu, Wilson ja Alfred...

Toukokuussa Alfredin poika Hessu tuli meille hoitoon pariksi päivää.
Enpä muuta sano, kun tervetuloa vaan uudelleen ihan milloin vaan !
Hessu on mahdottoman reipas poika ! Koti-ikävä ei ollut ollenkaan ja kaikkea hauskaa keksittiin...

Ja täytyy sanoa, että aivan isänsä Alfredin kopio tämä poika, niin ilmeiltään ja eleiltään, kuin ulkonäöltäänkin. Samanmoisia ilopillereitä vekkuleita molemmat !

Kyllä meillä Hessua tuli jo vähän ikäväkin samana iltana, kun hän lähti takaisin kotiin. Onneksi päästään näkemään toisiamme aina silloin tällöin. Nyt kylläkin harvemmin, kun Hessu muutti Kajaanista takaisin Ouluun emäntänsä kanssa.

Itselle vahvistui käsitys siitä, että :"Kyllähän tässä neljäskin puudelipoika menisi ihan hyvin joukon jatkona! "
Saas nähdä milloin se neljäs karvainen lapsukainen meille sitten ilmestyy, mene ja tiedä... :)


"Me ollaan samiksii !" - toteavat poika ja isä kuin yhdestä suusta. Silmät pidettiin tiukasti kiinni,
kuin mielenosoitukseksi, koska ois haluttu olla ulkona juoksentelemassa mieluummin, kuin sisällä kuvattavana....





Lenkillä hautausmaan liepeillä....

Poijat poseeraavat lenkkipolun varrelta löytyneen kannon päällä...
Usein ajaa hurrautamme poikien kanssa Sotkamossa hautausmaan parkkiin ja lähdemme sieltä lenkkeilemään läheiseen metsään. Samalla tulee käytyä tarkastamassa läheisten haudat. 
Haustausmaan läpi oikaistaan pitkää ja kapeaa soratietä pitkin metsään, joka itse asiassa on samoja maisemia, kuin tuossa aiemmassa postauksessa olleet kuvat Hiukanharjulta.

Paljon on ollut keskustelua siitä, että saako hautausmaille koiria viedä. Minun käsitykseni asiasta on se, että saa, kun pitää koiran/koirat kytkettynä, ne eivät aiheuta käytöksellään häiriötä ja niiden ei anneta tehdä tarpeitaan hautausmalla ei varsinkaan urosten anneta pissiä hautakiviin.
Itse en mene hautausmaalle silloin, kun huomaan että siellä on meneillään siunaustilaisuus. Silloin poistun koirien kanssa mahdollisimman huomaamattomasti pois paikalta.

Victor - joka oli aiemmin äitini koira ja tuli äitini kuoltua meille - tietää vallan hyvin minne äiti on haudattu ja haluaa istua joka kerta siellä käydessämme hetken hautakiven vierellä. Myös äitini pyyntö oli ennen kuolemaa, että käyttäisin Victoria hänen haudallaan silloin tällöin. Tästä lupauksesta olen pitänyt kiinni. 

Alla kuvia toukokuiselta lenkkeilyreissulta.

Hautakivien ohi kävellessä ja tekstejä lukiessa tulee mieleen monenlaisia ihmiskohtaloita....


Tätä pitkänpitkää ja kapeaa soratietä pitkin oikaisemme hautausmaan poikki metsään lenkkeilemään...
Sotkamon hautausmaan siunauskappeli

Alfred

Alfred

Victor 

Wilson